Suurvallan henkinen krapula

Venäjän tekemiset ja tekemättä jättämiset viime päivinä ovat hämmästyttäneet jatkuvasti. En viittaa yksittäisiin venäläisiin mekkaloitsijoihin - moisia nyt löytyy maasta jos toisestakin - Tallinnassa enkä Moskovassa, vaan virallisiin valtion toimijoihin.

Jollei tilanne olisi suhteellisen vakava, sille tekisi mieli nauraa. Venäjän federaation virallisissa elimissä on siis närkästytty siitä, miten Viron tasavallassa käsitellään jonkun tonnin pronssimöttiä. Eikä kyse ole edes kyseisen mötin tuhoamisesta tai muustakaan vahingoittamisesta, vaan vain uudelleensijoittamisesta.

Venäjän duuman lähettämästä valtuuskunnasta ehdittiin jo vaatia Viron hallituksen eroa, vaikka tämä vaatimus sittemmin pehmenikin vain mielipiteeksi. Venäjän ulkoasiainministeriön tiedottaja Mihail Kamynin kommentoi Viron toimia asiassa epähumaaneiksi. Tästä voi vetää johtopäätöksiä - onko pronssimötillä ihmisoikeudet, ja jos on, niin miten niitä on loukattu? Vai liittyykö ongelma vain hautapaikkaan, ja jos näin on, niin olisiko mölinä pienempi, jos mötti siirrettäisiin mutta hautaa ja haudattuja ei?

Hupaisin osa juttua on se, että syytöksiä ihmisoikeusloukkauksia myöten pitää tässä kuulla juuri Venäjältä. Miten Venäjä itse kohtelee omia kansallisia vähemmistöjään tai poliittisia toisinajattelijoitaan? Koska Venäjä on edes pahoitellut edeltäjänsä yli 40-vuotista miehitysvaltaa Virossa, tai sitä miten etnisiä virolaisia silloin kohdeltiin?

Venäjällä on väitetty patsaan symboloineen Viron vapauttamista. Tätä en millään tajua - mitä vapauttamista siinä on, että miehittäjä vaihtuu toiseksi? Tällaista retoriikkaa saattoi toki kuulla Neuvostoliiton aikana, ja senaikaisessa poliittisessa ilmapiirissä sen saattoi ymmärtää, mutta nyt koen sen melko mahdottomaksi. Kyse lienee siitä, että Venäjä kokee henkistä krapulaa Neuvostoliiton suuruuden päivien humalan jäljiltä. Viro on vapauduttuaan (siis oikeasti vapauduttuaan) liittynyt vahvasti osaksi länttä EU:n ja NATO:n muodossa. Monin mittarein voi havaita, että Virolla menee hyvin, paljon paremmin kuin osana Neuvostoliittoa, paljon paremmin kuin Venäjällä nykyään. Krapulassa ei ole mitään ihmeellistä tavallisen veli venäläisen kohdalla. Sen sijaan valtion virallisilta toimijoilta ei esitettyjen kaltaisia kommentteja pitäisi kuulla, vaan mölyt pitäisi osata pitää mahassa.

Jos jotain hyvää tästä hakisi, niin Suomen hallitus on osoittanut Virolle kiitettävää tukea. Samaa ei valitettavasti voi sanoa Gerhard Schröderistä, joka luonnehti tapausta loukkaukseksi niitä kohtaan, jotka kuolivat taistellessaan fasismia vastaan. Tiedossa on toki, että Schröderin maalla on oma henkinen krapulansa, on ollut jo 60 vuotta. On kiinnostavaa nähdä, toipuuko omastaan ensin Venäjä vai Saksa.