Politiikasta ja musiikista

On ollut hiukan kiirettä, joten tilitettäviä aiheita on ehtinyt kertyä parikin. Ei voi mitään.

Ranskassa siis valittiin uusi presidentti. Jean-Marie Le Penin kehotuksista huolimatta ranskalaiset äänestivät aktiivisesti ja valituksi tuli toisen polven siirtolainen Nicolas Sarkozy.

Tiettyä osaa nuorisosta asiaintila ei miellytä. Kyseessä olevat kansalaisaktivistit polttavat autoja muun muassa siksi, että Sarkozy on sanonut, ettei hyväksy autojen polttamista. Epäselväksi jää, kuinka suuri osa poltetuista autoista itse asiassa kuului Ségolène Royalin kannattajille; vaikka eihän tällaiselta porukalta tarvitse mitään johdonmukaisuutta olettaa. Nähtäväksi nyt jää, miten käy Sarkozyn vaalipuheille katujen puhdistamisesta.

Jos rettelöivä nuoriso nyt unohdetaan, niin huolestuttavaa on sekin, että Royal itse varoitti ennen vaaleja häviönsä johtavan väkivaltaisuuksiin. Tällaisella demokratian halventamisella ei pitäisi olla sijaa Ranskan viidennessä tasavallassa.

Pientä aasinsiltaa hyväksikäyttäen päästään seuraavaan aiheeseen. Ranska, kuten muutkin neljän ison joukosta, pärjäsi surkeasti Eurovision laulukilpailuissa Helsingissä. Neljä isoa herättävät etuoikeutetulla asemallaan vastenmielisyyttä, riippumatta siitä, ovatko niiden laulut itse asiassa hyviä vai eivät.

Laulukilpailun voittaja puolestaan herättää ristiriitaisia tunteita. Yksi Euroviisujen vastenmielisyyksistä on se, että samankieliset maat antavat täysiä pisteitä toisilleen: esimerkiksi Moldova ja Romania sekä Kypros ja Kreikka. Toinen ärsyttävyys on siinä, että maassa asuva merkittävä etninen vähemmistö dominoi herkästi äänestystulosta: näin esimerkiksi turkkilaiset Saksassa, venäläiset Virossa ja suomalaiset Ruotsissa. Serbian ja muiden entisten Jugoslavian osavaltioiden tapauksessa kyse on molemmista.

Tästä olisi toki kovin helppo tilittää, jos Serbian laulu sinänsä olisi ollut huono. Se ei kuitenkaan ollut, ja entisen Jugoslavian lisäksi se keräsi pisteitä tasaisesti ympäri Eurooppaa. Tämä on merkittävää siksikin, että Serbia on yksi niistä harvoista nykyisen Euroopan valtioista, joita on poliittisesti korrektia vihata; ja nyt ilmeisesti suuri joukko ihmisiä kaikesta huolimatta oivalsi, että Euroviisut on laulukilpailu, eikä kilpailu siitä, mikä maa on historiansa aikana käyttäytynyt kivasti. Loppujen lopuksi katson viisutuloksen olevan musiikin voitto politiikasta; ja myös musiikin voitto sirkuspelleilystä, joka tänä vuonna profiloitui Ukrainaan.

Euroviisut ja jääkiekon MM-kilpailut voi lopuksi kiteyttää norjalaiseen sananlaskuun: Det viktigste er ikke å vinne, men å slå svenskene.