Sunnuntain nollatutkimus

Palataanpa kesälomalta.

Erinäisten sanomalehtien sunnuntailiite Sunnuntaisuomalainen on tehnyt kyselytutkimuksen suomalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Tarkkaan ottaen kyse on siitä, minkä kansojen edustajia suomalaiset mieluiten ottaisivat maahan asumaan ja, erityisesti, töitä tekemään. Koska tosiasiassa maahanmuuttajilta ei maahanmuuton ja maassaolon edellytyksenä vaadita työpaikkaa, on tutkimuksen, varsinkin siitä tehtyjen tulkintojen, arvo jo tältä osin aika pieni.

Oli miten oli, tutkimuksessa kyseltiin asennoitumista yhteensä kolmeentoista kansaan. Joukossa oli enemmän ja vähemmän tuttuja kansoja, sisältäen muun muassa ruotsalaisia, saksalaisia, arabeja ja somaleja. Olipa joukossa yksi täysin kuvitteellinenkin kansa, kratzenialaiset.

Artikkelista ei tarkalleen ottaen selviä, mitä kaikkea itse asiassa kysyttiin, mutta sillä perusteella, mitä selviää, romuttaa kysymys kratzenialaisista osan tutkimusta. Haastatelluilla ei ilmeisesti ollut mahdollisuutta sanoa, ettei kratzenialaisia ole olemassa; ainakaan mikään ei paljasta, kuinka suuri osa haastatelluista tämän tiesi. Se kerrotaan, että vain 61 prosenttia vastaajista hyväksyisi kratzenialaiset mainituilla edellytyksillä.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn analysoi tätä: "Ihmiset suhtautuvat maahanmuuttajiin sitä ennakkoluuloisemmin mitä enemmän tulijat poikkeavat meistä ulkonäön ja kulttuuritaustan perusteella. Vastaajat ovat laittaneet Kratzenian varmuuden vuoksi tuohon kategoriaan." Ainakaan artikkelin mukaan Wärn ei uhraa ajatusta sille mahdollisuudelle, että kratzenialaisia nuivittaisiin siksi, ettei heitä ole olemassa.

En tiedä, mitä tutkimuksella on tavoiteltu. Jostain käsittämättömästä syystä siinä kuitenkin niputetaan maahanmuuttajat yhdeksi ryhmäksi, toisin sanoen oletetaan että esimerkiksi ruotsalaiset samaistetaan mieluummin vaikkapa somaleihin tai noneksistentteihin ihmisiin kuin alkuperäisväestöön. Ehkä ruotsalaisten mukanaolon tarkoituksena on ollut saada suomalaiset näyttämään myönteisemmiltä maahanmuuttajia kohtaan yleisesti ja saamaan kaikkiin maahanmuuttajiin kielteisesti suhtautuvien osuus painettua kahteen prosenttiin.

Työministeriön maahanmuuttopolitiikasta vastaavan yksikön johtaja Mervi Virtanen löytää toki huomauttamista suomalaisten asenteista, mutta nämä huomautukset eivät liity mitenkään nyt tehtyyn tutkimukseen - siitä huolimatta ne on täytynyt samassa yhteydessä julkaista. Suomalaisten asenteissa on tapahduttava muutoksia. "Tiedän, että monilla alueilla Suomessa ei ole totuttu tilanteisiin, joissa vastapuoli puhuu puutteellista suomea. Tätä kielikysymystä on työhönotossa käytetty jopa tarpeettoman rajusti."

Tämä herättää kysymyksiä, joista pienin ei ole se, miksi työministeriössä on olemassa maahanmuuttopolitiikasta vastaava yksikkö. Mitä perusteita työnantajalla on ylipäänsä oikeus käyttää työhönotossa, jollei kielitaitoa? Onko huonoa suomea puhuva maahanmuuttaja palkattava ennen hyvää suomea puhuvaa suomalaista, koska tämä on maahanmuuttaja? Miksi tällaiseen valikointiin ylipäänsä on tarvetta, jos kerran - kuten tutkimus juuri osoitti - yli 60 prosenttia kansasta hyväksyy minkä tahansa kansan työnhakijoiksi?