13.9.2007
Uskon, että yhteiskunnassa voisi kaikilla olla kivempaa, jos jokaisen ministerin pitäisi tietää omasta hallinnonalastaan esimerkiksi jotain. Liikenneministeri Anu Vehviläinen tuotti tänään hämmästystä kahdelta suunnalta.
Aamulehden paperiversiossa Vehviläinen haluaa rattijuopoille määrättäville alkolukoille valtion tukea; nykyisellään käytännöstä uhkaa tulla rikkaiden etuoikeus. Vehviläinen ei hyväksy sitä, että varattomat jäävät tämän mahdollisuuden ulkopuolelle. "Meidän pitäisi pohtia, miten kustannukset jaetaan. -- Tätä ei pidä tyrmätä sillä perusteella, että se maksaa. Kalliiksi tulee sekin, jos rattijuopon uhria joudutaan hoitamaan sairaalassa", ministeri toteaa. Lisäksi uusiin autoihin pitäisi alkolukko saada Vehviläisen mukaan vakiovarusteena.
Toisin sanoen: ihminen tekee rikoksen yhteiskuntaa vastaan, ja tämän seurauksena yhteiskunnan on panostettava tähän ihmiseen rahaa. Ei sillä että siinä olisi mitään uutta, niinhän vankiloissakin käy. Mutta miksi?
Alkolukko ylipäänsä on melkoinen purkkaviritelmä ongelmaan, joka ratkeaa paljon yksinkertaisemmallakin konstilla: otetaan ajo-oikeus pois. Tokihan löytyy tätä ei sitä autoa kortilla ajeta -koulukuntaa, mutta siihen tepsii toinen keino: otetaan auto (rikoksentekoväline) pois. Jos auton ei tarvitse olla oma, on viimeinen osoite vankila. Kaikki tämä on kätevämpää kuin rattijuoppojen uhrien hoito sairaalassa. Turha tässä on ihmisten rikkautta tai köyhyyttä pohtia: rattijuopumus, kuten rikollisuus ylipäänsä, on itse kunkin oma valinta varallisuuteen katsomatta.
Asiasta seuraavaan: Helsingin Sanomat kertoi Vehviläisen näkemyksistä rautatieliikenteestä. Otsikko kertoo kaiken olennaisen: Junien myöhästelyn loputtava ilman lisärahaa.
Junien myöhästely on kieltämättä todellinen ongelma, mutta ongelman syistä ei ainakaan tässä artikkelissa puhuta mitään. RHK:n ja VR:n liikenneministerille osoittamassa selvityksessä (MS Word -dokumentti) asiaa sivutaan: rahaa tarvitaan lisää. Rautateiden, kuten maanteidenkin, pitoon osoitettu rahoitus on Suomessa ollut vuosikausia rajusti alakantissa. Rahanjaosta päätettäessä avainasemassa ovat tietysti eduskunta ja liikenne- ja viestintäministeriö. En usko, ettei liikenneministeri tätä tietäisi.
Takana on pitempiaikainen asennevamma. Tähän asennevammaan kuuluu, etteivät infrastruktuurin korjausinvestoinnit ole investointeja ensinkään, koska niiden hyödyt eivät näy seuraavana eivätkä ehkä sitäkään seuraavana vuonna. Infrastruktuuriin sijoitettu raha vain katoaa johonkin pohjattomaan kuiluun, eivätkä poliitikot halua heittää rahaa pohjattomaan kuiluun. Eivät sanomalehdet kerro, jos junat kulkevat aikataulussa. Junat kulkevat aikataulussa siksi, että Jumala tai Jumalan ollessa turhan kiireinen liikenneministeri niin tahtoo. Jos junat kuitenkaan eivät kulje aikataulussa, se johtuu siitä, että VR ja RHK haluavat tehdä ihmisille kiusaa. Tämä tilanne korjaantuu sillä, että Jumala tai liikenneministeri ärähtää.
En nyt varsinaisesti syytä tästä asennevammasta Vehviläistä. Uskon kuitenkin, että hän tiedostaa tämän ajattelutavan olemassaolon, ja käyttää sitä hyväkseen poliittisten irtopisteiden keräilyssä.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.