Aiheetonta pelottelua

Tämä tilitys julkaistiin Aamulehdessä 19.12 otsikolla Ydinvoimaloissa on turvallisuuseroja vastauksena aiempaan asiaa käsitelleeseen mielipiteeseen. Punainen teksti on Aamulehden poistamaa.

Aina silloin tällöin ydinenergiakeskustelussa tulee pöytään Tshernobyl-kortti, kysymys siitä, mitä tapahtuisi, jos Tshernobylin kaltainen ydinvoimalaonnettomuus tapahtuisi Suomessa. Näin tapahtui taas (Aamulehdessä 12.12.) Erkki Henrikki Rintalan kirjoituksessa. On valitettavaa, että vaarallisen - joskin yhdistetyssä sähkön- ja ydinasemateriaalin tuotannossa kätevähkön - reaktorityypin inherenttien ongelmien ja neuvostoliittolaisen todellisuudesta vieraantuneen käskytysperinteen traagisen lopputuloksen perusteella on tullut mustamaalatuksi kokonainen teollisuudenhaara. Kirjoituksessa ei mainittu mitenkään Tshernobylin ja suomalaisten ydinvoimaloiden ja ydinenergiakulttuurin eroja, joten kerrattakoon niitä nyt.

Käytettyyn reaktorityyppiin liittyy eroista olennaisin. Perinteinen fissioreaktori vaatii jäähdytinaineen sekä neutroneita hidastavan aineen. Jäähdytinaine sekä siirtää vapautuvaa energiaa reaktorista turbiineihin että estää reaktorin liiallisen kuumenemisen; neutroneita hidastava aine taas nimensä mukaisesti säätelee ketjureaktioista vapautuvien neutronien nopeutta, jotta ketjureaktion jatkuminen olisi mahdollista. Ydinreaktio vaatii toimiakseen hidastinaineen mutta pysyäkseen hallittuna myös jäähdytinaineen; ydinvoimalan mielekkään toiminnan kannalta molemmat ovat välttämättömiä.

Suomalaisissa ydinreaktoreissa käytetään vettä molempiin tarkoituksiin. Tshernobylissä käytetyissä RBMK-tyypin reaktoreissakin vesi toimii jäähdyttimenä, mutta neutronihidastimena on grafiitti (hiili). Tässä on kaksi ongelmaa, joista ilmeisempi on se, että grafiitti syttyy tuleen, mikäli reaktoriin jostain syystä pääsee happea. Toinen liittyy siihen, että ketjureaktio ei pysähdy jäähdytinaineen (veden) höyrystyessä tai kadotessa, sillä neutronihidastin (grafiitti) on yhä jäljellä. Nämä molemmat ongelmat realisoituivat Tshernobylissä, ja molemmat ovat myös suomalaisissa ydinreaktoreissa mahdottomia, koska niissä ei grafiittia ole.

Juuri tulipalon takia Tshernobylin sinänsäkin toki traaginen onnettomuus yltyi sellaiseksi katastrofiksi kuin yltyi. Alkuperäisestä räjähdyksestä aiheutuneet päästöt eivät olisi juuri lentäneet voimalan välitöntä ympäristöä kauemmaksi, mutta palavan massiivisen grafiittiblokin savukaasujen mukana sulanutta reaktorisydäntä levisi ilmakehään ja tuulten mukana edelleen satojen kilometrien päähän.

Kuten Rintala totesikin, ei onnettomuus johtunut yksin teknisistä syistä. On kuitenkin epärehellistä sanoa, että Tshernobylissä olisi sattunut inhimillinen virhe. Kyseessä oli tietoisesti suoritettu koe, jossa haluttiin nimenomaisesti tutkia reaktorin hallittavuutta sen jouduttua epävakaaseen tilaan; tämän johdosta reaktori tarkoituksellisesti saatettiin tällaiseen tilaan. Automaattiset turvajärjestelmät olisivat pysäyttäneet reaktorin, mutta kokeen suorittamiseksi niidenkin toiminta nimenomaisesti estettiin. Reaktorin henkilökuntaa ei ollut koulutettu kokeen aiheuttamaan poikkeustilanteen varalle; voi pohtia, olisivatko he saattaneet kieltäytyäkin. Kokeen tulokset joka tapauksessa tiedämme.

Rintala mainitsi myös uhkakuvan, jossa Pietari olisi evakuoitava ydinonnettomuuden takia. Uhan alkuperäksi mainittiin Loviisa, vaikka paljon läheisempi ja moninkertaisesti todennäköisempi on Leningradin ydinvoimala Sosnovyj Borissa, jossa yhä käytetään RBMK-tyypin reaktoreita. Tshernobylin kaltainen katastrofi, joka tässä tapauksessa itse asiassa on mahdollinen, olisi Venäjän ohella uhka myös Suomelle. Tähän asiaintilaan on syytä puuttua, mutta edelleenkin Suomeen ostetaan sähköä Venäjältä, ja osa siitä tuotetaan juurikin Sosnovyj Borissa.

Vaatimus Loviisan ja Olkiluodon nykyisten ja tulevan reaktorin sulkemisesta on absurdi. Noin kolmannes Suomen sähköntuotannosta olisi järjestettävä muilla tavoin, minkä lisäksi voimaloihin investoidut miljardit olisi jonkun jollain tavalla korvattava. Tällaisen päätöksen jälkeen olisi surkutella itkeä suomalaisen teollisuuden ulosliputuksen perään.