Tunne ei ole rikos

27.12.2007

Tämä tilitys julkaistiin Aamulehdessä 28.12. otsikolla Onko tunnekin määritelty jo rikokseksi?

Aamulehden jälkiartikkeli Menneisyyden syvä kaivo (24.12.) käsittelee rotujen välisiä ennakkoluuloja. En ota tässä kantaa näihin ennakkoluuloihin, vaan yhteen lauseeseen, joka saa hälytyskellot soimaan.

Kirjoituksessa sanotaan: "Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen ja varastaminen". Ei niin voi olla. Meillä vallitsee mielipiteen vapaus, ja tietysti siihen sisältyy myös vapaus erilaisiin tunnetiloihin. Viha muukalaisia kohtaan, siinä missä viha mitä tahansa kohtaan, on tunnetila, eikä tunnetilaa voi kriminalisoida - tai tietysti voi, mutta silloin on jo hylätty oikeusvaltion periaatteet.

Vihasta tulee rikos vasta sitten, kun se realisoituu esimerkiksi pahoinpitelyn muodossa. Tällöin rikosnimikkeenä ei kuitenkaan ole viha vaan pahoinpitely; tekijän ja uhrin erirotuisuus voi tosin koventaa rangaistusta. Kirjoituksessa mainitaan, että maahanmuuttoministeri Astrid Thors on päättänyt, että rasismirikosten tutkintakynnystä lasketaan. Koska laista ei kuitenkaan löydy sanaa rasismirikos, jää epäselväksi, milloin sellaisesta itse asiassa on kyse.

Samanrotuiset ihmiset pahoinpitelevät toisiaan mitä moninaisimmista syistä: kostoksi, kateudesta, ryöstön ohessa, juovuspäissään, itsepuolustukseksikin. Erirotuiset ihmiset voivat myös pahoinpidellä toisiaan kaikista näistä syistä, ja niiden lisäksi myös siksi, että ovat erirotuisia. Oikeuslaitoksen epäkiitolliseksi tehtäväksi jää erottaa viimeinen syy muista.

Nykyajan poliittisesti korrektissa ilmapiirissä näin ei useinkaan ajatella. Vaikuttaa olevan niin, että yleisen käsityksen mukaan humalaisen Reiskan lyödessä grillijonossa etuillutta Arskaa on syynä se, että Arska etuili. Jos humalainen Reiska lyö grillijonossa etuillutta Ahmedia, on syynä se, että Reiska on rasisti. Samanlaisesta ja samasta syystä tehdystä rikoksesta voi saada eri tuomion riippuen tekijän tai uhrin ihonvärin perusteella, ja tämä on räikeässä ristiriidassa rotujen välisen tasa-arvon ajatuksen kanssa.

Pahimmillaan "rasismista" tulee itse itsensä oikeuttava poliittisen ajojahdin väline. Takavuosina vastaavasta saatettiin käyttää vaikkapa nimitystä neuvostovastaisuus.

© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.