16.2.2008, lisäyksiä 20.2.2008 ja 27.2.2008
Jo jonkin aikaa suomalaiset internet-palveluntarjoajat ovat estäneet pääsyä sivuille, joilla poliisin ylläpitämän listan mukaan on lapsiin liittyvää siveetöntä materiaalia. Poliisin toiminta perustuu lakiin, ja toiminnan tarkoitus on epäilemättä kaunis. Olen eri yhteyksissä saattanut profiloitua sananvapauden puolestapuhujana - ainakin tarkoitukseni on tämä ollut - joten asiaa koskeva täsmennys lienee paikallaan.
Mielestäni lapsipornon kieltäminen ei ole sananvapauden kannalta ongelma. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikollista riippumatta siitä, käytetäänkö teon yhteydessä kameraa vai ei, ja niin sen sopiikin olla. Sen lisäksi, että lapsen - todellisen ihmisen - oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen loukataan materiaalin tekovaiheessa, jatketaan tätä loukkaamista edelleen materiaalia levitettäessä. Tällä loukkaamisella ei ole sananvapauden kanssa tekemistä.
Tilitän sensuurista siksi, että se on väärä tapa torjua ongelmaa. Sivu ei lakkaa olemasta sillä, että pääsy sille estetään; eikä tarvita kummoistakaan tietoteknistä osaamista tämän eston kiertämiselle. Estämisen mahdollistava laki näyttää kuitenkin poliittisesti kauniilta, eikä sen toimeenpano vaadi poliisilta suuresti voimavaroja. Tilanne on siis sekä poliitikkojen, poliisin että lapsipornon tuottajien ja kuluttajien kannalta mukava; edellämainittujen kannalta näyttää siltä että jotain tehdään, vaikkei juuri vaivannäköä tarvita, viimemainittujen toimintaa ei kuitenkaan kovasti vaikeuteta.
Tyylikkäämpi ja jo ennen tämän lain voimaantuloa mahdollinen tapa torjua lapsipornoa on kolmivaiheinen. Ensin valtion, jonka alueella kyseenalainen materiaali sijaitsee, on kriminalisoitava lapsiporno. Toiseksi tämän valtion viranomaisia on informoitava kyseenalaisen materiaalin olemassaolosta. Kolmanneksi näiden viranomaisten on mentävä hallussaan olevilla valtuuksilla kyseenalaisen materiaalin luo ja pistettävä paikat pimeiksi. Pimeäksi pistämisen luonne riippuu palveluntarjoajan asemasta. Jos palveluntarjoaja on materiaalinen varsinainen tuottaja, takavarikoidaan tietokoneet ja viedään palveluntarjoaja putkaan; jos varsinainen tuottaja on joku muu, riittänee, että palveluntarjoaja poistaa materiaalin ja tuottajan käyttöoikeudet sekä ilmoittaa tuottajan yhteystiedot viranomaisille. Joka tapauksessa se, että mikä tahansa näistä kolmesta vaiheesta on jäänyt tapahtumatta, on hyvin huolestuttava seikka.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että sensuurin kohteeksi on joutunut myös Suomen alueella ylläpidetty sivusto lapsiporno.info (linkki johtanee estosivulle). Tämä sivusto ei sisällä minkäänlaista kuvamateriaalia. Se sisältää kylläkin keskustelua ja pohdintaa sensuurista. Sivustolle on lisäksi kerätty sensuurilistalla olevia osoitteita, jotka nekin johtanevat estosivuille. Tämä, samoin kuin sivuston nimi, osoittavat huonoa makua, mutta kuten olen aiemminkin todennut, huono maku ei ole rikollista. Sivuston tekijän tarkoituksena lienee ollut hakea lainsäädännön ja sen toimeenpanon rajoja, ja ilmeisesti nämä rajat ovat nyt löytyneet.
Selvästi edellämainitsemani kolmekohtaisen menetelmän kaksi ensimmäistä kohtaa ovat lapsiporno.infon kohdalla jo toteutuneet. Kolmannen kohdan toteutumatta jääminen voi johtua siitä, että viranomaista eivät noin rajut toimenpiteet rikollisenkaan materiaalin kohdalla kiinnosta, tai siitä, että materiaali ei itse asiassa ole rikollista. Jälkimmäisen vaihtoehdon valossa sensurointi on huolestuttava seikka.
Lisäys 20.2.2008: asian tiimoilta on Electronic Frontier Finland ry tehnyt kantelun oikeuskanslerille.
Lisäys 27.2.2008: Helsingissä on sensuurinvastainen mielenosoitus 4.3.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.