Olen perinteisesti kannattanut kuntaliitoksia periaatteella "yksi työssäkäyntialue, yksi kunta". Tätä periaatetta sivutaan myös kuntajakolain 1 §:ssä. Tämän periaatteen kantavana ideana on vähäisemmän byrokratian ohella ollut reiluuden lisääminen tietyssä tilanteessa: alueen toiminnallisuus on olennaisesti ollut riippuvainen yhdestä kaupungista, mutta varallisuutta ja nettoveronmaksajaväestöä on siirtynyt asumaan kaupungin naapurikuntiin.
Kartalta äkkiseltään katsoen näyttäisi siltä, että 10 km:n päässä keskustasta oleva Pirkkala olisi ilmeisemmin osa Tamperetta kuin 30 km:n päässä oleva Teisko. Näin ei kuitenkaan ole, mistä seuraa nurinkurisia tilanteita. Arkipäiväisin esimerkki lienee joukkoliikenne: Tampereen keskustorilta pääsee Teiskon perukoille kahdella eurolla, näköetäisyyden päähän Pyhäjärven toiselle puolen tarvitaan kolme, matkasta riippuen enemmänkin. Tämä siitä huolimatta, että viimemainittu matka on selvästi lyhempi ja matkustajia moninkertainen määrä.
Pirkkalassa on ollut yksittäisiä puheita muuttumisesta kaupungiksi ja toisaalta liittymisestä Tampereeseen, vaikkei varsinkaan jälkimmäinen ole käytännön kannatusta tainnut saada. Asioista on silti hyvä keskustella. Itse tamperelaisena toivottaisin mieluusti pirkkalalaiset tervetulleiksi.
Varsinainen tilityksen aihe on tällä kertaa kuitenkin asia, jolle annan nimeksi hämeenlinna-hattula-ilmiö, kunnes joku kertoo paremmasta nimityksestä. Sana tulee yllättämättömästi Hämeenlinnasta ja Hattulasta. Ilmiö on sittemmin tehtyjen päätösten mukaan kuitenkin samanaikaisesti toteutumassa muuallakin maassa.
Uutta Hämeenlinnaa luotaessa päätti liitoksesta Hämeenlinnan lisäksi suuri joukko kuntia, jotka maantieteellisesti sijaitsevat eri puolilla Hämeenlinnaa. Liitoksesta kuitenkin jäi pois Hämeenlinnan kaupunkirakenteellisesti läheisin naapuri Hattula, mutta sen sijaan mukaan liittyy Kalvola, joka sijaitsee Hämeenlinnasta katsoen Hattulan takana. Ensi vuoden alusta syntyy tilanne, jossa kaupungin sisällä liikuttaessa on joskus kuljettava vieraan kunnan läpi. En väitä että tämä olisi Suomessa täysin ainutlaatuista, mutta harvinaista se kyllä on. Tunnetuin tämänhetkinen esimerkki on Jyväskylän Säynätsalo, jonka erottaa kantakaupungista Muurameen kuuluva Kinkomaa.
Kuvassa punaisella uusia hämeenlinnoja eli Hämeenlinna, Jyväskylä, Savonlinna ja Oulu, keltaisella
hattuloita eli vastaavasti Hattula, Muurame, Kerimäki ja Kiiminki.
Kyse on ilmeisesti juurikin siitä, että keskuskaupunkeja, hämeenlinnoja, lähellä olevat naapurikunnat, hattulat, keräävät keskuskaupungista ns. varakasta väkeä pientaloasukkaiksi. Hattulat pärjäävät hyvin ilman liitoksiakin, kun taas kasvuhaluiset hämeenlinnat yhdessä hattuloiden takana sijaitsevien maatalousvaltaisten muuttotappiokuntien kanssa ajautuvat yhdistymisiin. Kutsuttakoon viimemainittuja vaikkapa kalvoloiksi.
Hämeenlinnat ovat kaupunkirakenteeltaan teennäisiä. Monissa tapauksissa, esimerkiksi Savonlinnassa sekä juurikin Hämeenlinnassa, hämeenlinnalla ja kalvolalla ei ole edes yhteistä rajaa. Koska laissa sellaista kuitenkin vaaditaan, muodostetaan se lohkaisemalla yhdyskäytävä esimerkiksi hattulasta. Hämeenlinnan ja Hattulan tapauksessa näin onkin jo tehty, Savonlinnan ja Kerimäen tai mahdollisesti Enonkosken tapauksessa asiaa koskeva päätöksenteko on vielä kesken.
Yhdyskäytävä ei käytännössä teennäisyyttä muuksi muuta. Muut kuin kunnalliset palvelut kalvoloiden asukkaat hakevat luultavammin hattuloista kuin omilta kaupungeiltaan, koska hattulat ovat lähempänä. Julkisessa liikenteessä tapahtuu ihmeellisyyksiä, jos kaupungin sisäisessä liikenteessä vallitsee eri taksa kuin kuntien välisessä. Hölmöimmillään, jos hämeenlinnat tulevaisuudessa yhtenäistävät kouluverkkojaan, yläaste- ja lukio-opiskelijat kulkevat pitkiä matkoja hattuloiden läpi oman kaupungin kouluun, vaikka hattuloissa olisi koulut paljon lähempänä. Kuntaliitosten yksi idea, kuntalaisten elämän helpottaminen, kääntyy itseään vastaan.
Mitä tälle sitten pitäisi tehdä? Sitä sietääkin pohtia, eikä mikään ratkaisu ole helppo toteuttaa. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu sekä kuntien oikeus liittyä yhteen että oikeus olla liittymättä. Valtiovallan taholta voidaan joko pakottaa hattulat mukaan liitoksiin tai kalvolat pois niistä, mutta tällaisia pakkoja ei demokratiassa pidä käyttää kovinkaan löyhin perustein.
Lisäys 21.3.2008: Savonlinnan ja Savonrannan yhdyskäytävää ollaan näillä näkymin muodostamassa Enonkosken pohjoispuolitse, kertoo Kuntalehti. Ylläoleva kartta on muokattu vastaavasti. Vaikuttaa lievää vakavammalta pelleilyltä tämä touhu.