5.5.2008
Yle kertoo pahaenteisiä uhkakuvia sivuillaan. Äänessä on muun muassa valtionsyyttäjä Mika Illman, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Mikko Ellilä - ja TomaShot-tapausten tiimoilta.
Artikkelia on vaikea pitää objektiivisena uutisointina, ja ilkeä mieleni alkaa epäillä asiaan liittyvän Illmanin henkilökohtaista pisteidenkeräilyä. Yle pitää Illmania pääasiallisena tietolähteenään, vaikka tämän puolueellisuus on Ellilä-tapauksen ollessa kesken vahvasti kyseenalainen. Artikkelin mukaan "Suomen viranomaiset pitävät internetissä toimivia ääriryhmiä jo uhkana arjen turvallisuudelle", mutta yhtäkään tällaista ryhmää ei mainita. Kuvamateriaalissa näkyy joku kauppaavan Saksan vanhaa valtiolippua, siis palaa kangasta. Tarkkuus ei anna myöten selvittää sitä, onko myyjänä tosiaan joku ääriryhmä vai yksityishenkilö.
Hämmästyttävin, tämänkin tilityksen laukaissut kohta on kuitenkin seuraava: "Kuitenkin vain harva verkkorasisti jää kiinni." Jää kiinni mistä? Vaikka Illman ehkä niin toivoisikin, rasismi tai esimerkiksi kaupankäynti Saksan vanhoilla valtiolipuilla ei edelleenkään ole Suomessa rikollista. Henkilö ei voi jäädä rikoksesta kiinni, jos hänen tekonsa ei ole rikos — tosin oman laintulkintani mukaan rikoksia eivät olleet myöskään TomaShotin tai Ellilän teot, mutta enpä minä olekaan valtionsyyttäjä.
Ihmettelyni Ylen lähdekritiikin perään jatkuu. "Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän. Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkisetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi." Nämä lauseet ovat tietysti totta, mutta ei niillä keskenään ole mitään tekemistä. Polttoiskuja tekijöitä ja mellakoitsijoita eivät ole olleet nettikirjoittelijat, vaan pääasiallisesti itse maahanmuuttajat. Tätä Yle ei mainitse millään tavalla, vaikka minun on hyvin vaikea uskoa, etteikö se sitä tietäisi.
Asia sinänsä on sekin, että maahanmuuton lisääntyminen ei ole itsestään selvä luonnonlaki, vaan poliittisen päätöksenteon tulos. Poliittiseen päätöksentekoon liittyen on voitava käydä poliittista keskustelua. Tätä kutsutaan sananvapaudeksi, eikä sitä pidä rajoittaa sillä perusteella, että sitä käytetään vallitsevan poliittisen linjauksen arvosteluun. Tämän pitäisi oikeusvaltiossa olla itsestään selvää, samoin kuin sen pitäisi olla itsestään selvää ilmeisen lainoppineelle henkilölle, kuten Illman käsittääkseni on.
Vain lopupäätelmästä voin olla Illmanin kanssa yhtä mieltä, mutta luultavasti päädyn siihen eri reittejä kuin hän: "Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-Euroopassa."
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.