Vainotut ja vainoajat

Tänään vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Päivämäärä on otettu vuodesta 1945. Tuolloin valtio, jonka harjoittamissa vainoissa menehtyi miljoonia ihmisiä (mukaanlukien juutalaisia), vapautti Puolassa sijaitsevan Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin valtiolta, jonka harjoittamissa vainoissa menehtyi miljoonia ihmisiä (erityisesti juutalaisia).

Olkoon vainojen uhreilla muistopäivä siinä missä monilla muillakin. Kysymykseksi vain jää se, miksi juuri tämä on päiväksi valittu. Minun nähdäkseni valinta on suoranainen loukkaus Neuvostoliiton vainojen uhreille. On vaikea uskoa, etteivät nämä vainot olisi YK:ssa tiedossa. Haluan tehdä pientä vertailua vainoajan ja vainoajan välille.

Saksan Kolmas valtakunta ei ole ollut olemassa yli 60 vuoteen ja valtaosa sen sortokoneistosta on kuollut, elossa olevat piileskelevät tai häpeävät menneisyyttään, eikä natsi-ideologia nauti nykyisessä Saksassa suosiota kuin marginaalisen ryhmän taholta. Neuvostoliitto oli olemassa vielä 20 vuotta sitten, sen sortokoneistoon kuulunut henkilö on nykyisen Venäjän presidentti, ja kommunisteilla on 10 %:n edustus Duumassa. Saksan liittotasavalta (ei kuitenkaan Saksan demokraattinenon tasavalta) on olemassaolonsa ajan pyytänyt maailmalta anteeksi edeltäjänsä tekemisiä; Venäjältä en vastaavaa muista useinkaan kuulleeni.

Tästä huolimatta Saksan Kolmannen Valtakunnan vainot ovat tänä päivänä vakavampi asia. Vieläpä asia, joista keskusteleminen on nykyeurooppalaisessa yhteiskunnassa valtiosta riippuen tabu tai rikos. Asian tiimoilta YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi: "Historiallisten tosiasioiden, erityisesti niin tärkeän aiheen kuin holokaustin, kiistäminen ei vain ole hyväksyttävissä."

Hämmästelen demokraattisen yhteiskunnan valikoivia pyrkimyksiä estää jäseniään näyttämästä tyhmiltä, sivistymättömiltä tai molemmilta. Jos henkilö väittää julkisesti esimerkiksi Saksassa, että 1+1=3, hänelle luultavasti hymähdetään hyväntahtoisesti, ehkä yksinkertaisesti jätetään huomiotta. Häntä ei viedä vankilaan, vaikka hänen ajatuksensa aiheuttaisivat - siinä kuvitellussa tilanteessa, että ne leviäisivät insinöörien joukkoon - hirvittäviä tuhoja ja kuolemia esimerkiksi sortuvien rakennusten muodossa. Saksalainen yhteiskunta voi turvallisesti menetellä näin, koska se tietää, että valtaosa liikkeellä olevasta tietokirjallisuudesta opettaa tai olettaa, että 1+1=2. Ihminen, joka muuta väittää, tekee itsestään narrin, eikä yhteiskunnalla eikä pääsihteeri Banilla ole mitään sitä vastaan.

Olen huolestunut kehityksestä, jossa yhteiskunta kieltää jäseniään olemasta jotain mieltä. Olen huolestunut siksi, ettei se välttämättä jää yksittäiseen asiaan, ja jos jääkin, se vaatii rajanvetoa kieltämälleen ajatukselle. Sen lisäksi ettei holokaustia saa kiistää, onko sallittua sanoa Kolmannen valtakunnan tehneen mitään hyvää? Jos ei, niin mitä Angela Merkel aikoo tehdä Autobahn-verkoston romuttamiseksi?

Ihmisen mielipiteen kieltämisellä ei pitäisi olla sijaa demokratiassa. Sijansa sillä kyllä oli ainakin Kolmannessa valtakunnassa, ja tietysti Neuvostoliitossa.