Arvio pyöräkaistoista

4.7.2008, lisäys 23.7.2008

Kävinpä testaamassa polkupyörällä nuo Hämeenkadun paljon parjatut polkupyöräkaistat. Otaksun, että projekti ei ole vielä ihan valmis; pohjoispuolen kaista ulottuu Aleksanterinkadulta Näsinlinnankadulle ja eteläpuolen kaista Näsinlinnankadulta Tuomiokirkonkadulle. Myöskään ajosuuntia ei ole vielä aivan kattavasti merkitty.

Olen joskus sanonut, että pyöräkaistat olisivat toimiva lisä. Täsmennettäköön, että en tarkoittanut tässä kaistoja sellaisiksi, kuin ne nyt on tehty. Aloitettu kokeilu on kieltämättä parannusta vanhaan tilanteeseen, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat kulkivat sekaisin, mutta se ei ole paljon sanottu. Tilannetta kuvaamaan sopisi termi purkkaviritys.

Vauhti on jalankulkijalla luokkaa 5 km/h, pyöräilijällä luokkaa 20 km/h ja autoilijalla luokkaa 40 km/h. Mikäli näitä ryhmiä sekoitetaan keskenään, on ongelmia luvassa. Erkki Axén on oikeassa siinä, etteivät jalankulkijat ja pyöräilijät sovi yhteen; hänen arvostelijansa taas siinä, että pyöräilijät ja autoilijat eivät sovi yhteen.

Nyt tehty kokeilu voisi toimia, jos maalattuja viivoja noudattettaisiin, mutta eihän niin tehdä. Toisin kuin autoilu, jalankulku ja pyöräily ovat sallittuja kaikille, eikä niihin vaadita minkäänlaista todistusta liikennesääntöjen tietämyksestä. Vaikka merkinnät velvoittavat jalankulkijoita, niitä noudatetaan huonosti. Jalankulkija ei useinkaan miellä kävelyään liikenteeksi tai muuksikaan tilanteeksi, johon liittyisi erityisiä sääntöjä. Valitettavasti sama pätee myös moniin pyöräilijöihin.

Toimiakseen pyöräkaistan täytyy olla fyysisesti erotettu jalkakäytävästä; viiva ei riitä. Fyysiseksi erottimeksi riittää rotvalli, jolloin pyöräilijä kulkee autojen tasolla. Autoilijat ja pyöräilijät kylläkin voi erottaa toisistaan viivalla, koska kaikista pahoista puheista huolimatta autoilijat noudattavat niitä suhteellisen hyvin. Pakollisen liikennemerkin lisäksi päällyste-erokin voi antaa hyvän vihjeen: pyöräkaistan voi asfaltoida, mikäli Hämeenkatu muilta osin haluttaisiinkin jättää mukulakivipäällysteiseksi.

Keskustorin paikallisbussiterminaali aiheuttaa kieltämättä tässäkin mallissa ongelman. Yksi ratkaisu on tehdä torin kohdalla poikkeus sääntöön ja vetää pyöräkaista kadunviereisten pysäkkikatosten takapuolelta. Pysäkille menevällä ja sieltä tulevalla jalankulkijalla olisi tässä tietysti pyöräilijään nähden etuoikeus, mutta se tuskin tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Aloitettu kokeilu on kompromissiratkaisu ja sellaisena askel oikeaan suuntaan, mutta vain hyvin pieni askel. Pyöräily kulkumuotona on kaupungin keskusta-alueella monessa mielessä verraton, mikäli vain poliittista tahtoa löytyy. Hämeenkadulla on tilaa meille kaikille. Jatketaan keskustelua.

Lisäys 23.8.2008: kaistoja on näemmä jatkettu rautatieasemalle saakka ja siitä vielä kappaleen matkaa Itsenäisyydenkatuakin. On hieno juttu, että asematunnelin muutenkin ahtaat väylät ovat yksisuuntaisia; vielä kun kaikki pyöräilijät noudattaisivat tätä.

© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.