12.8.2008
Aamulehden pääkirjoitussivulla tuli 12.8 vastaan hämmentävä artikkeli, joka käsittelee kielten opettamista maahanmuuttajille. Kirjoituksessa viitattu Kuntaliiton Kari-Pekka Mäki-Louhiluoma on oikealla suunnalla halutessaan siirtää opetuksen painopistettä suomen kieltä kohti.
Omasta mielestäni on kyseenalaista, että yhteiskunnan pitäisi opettaa maahanmuuttajalapsia puhumaan omaa äidinkieltään. Jos maailmassa on 5000 kieltä, niin 4998 niistä ei ole Suomen kansalliskieliä. 4997 kieltä on opetusohjelman ulkopuolella suuressa osassa maan kouluja. Kielipainotteisimmissakin kouluissa opetuksen ulkopuolelle jäänee 4980 kieltä. Tuskin edes 4950:lle löytyy pätevyysvaatimukset täyttäviä opettajia.
Vaatimus oman äidinkielen opettamisesta asettaa kunnan kohtuuttomaan asemaan, jos opetettavaksi sattuu lapsi, jonka kielen opettajaa ei paikkakunnalla — kenties koko maassa — edes ole. Jos joitakin vieraita kieliä opetetaan äidinkielenä, niin millä perusteilla valitaan ne kielet, joita opetetaan? Jos taas suomalainen perhe muuttaa ulkomaille (kenties Pohjois-Ruotsia ja -Norjaa lukuun ottamatta), niin tuleeko sille mieleenkään pyytää kohdemaansa yhteiskuntaa järjestämään lapselleen suomen kielen opetusta?
Pääkirjoituksessa väitetään, että koulun on opetettava lapselle lapsen äidinkieltä, jotta tämä voisi keskustella perheensä kanssa, ja että "lasten ja vanhempien ymmärtämättömyys toisiaan kohtaan on riski syrjäytymiselle". Tämä on melko ihmeellistä. 6-vuotiaat suomalaislapset osaavat yleensä kommunikoida vanhempiensa kanssa vallan mainiosti, vaikkei suomalainen koulu ole vielä opettanut heille sanaakaan suomea. Annetaanko ymmärtää, että muunmaalaiset lapset olisivat tyhmempiä?
Ei koulun tehtävä ole opettaa lasta puhumaan; se taito opitaan kotona. Sen sijaan koulun tehtävä on valmentaa lapsi osaksi uutta yhteiskuntaa. Tärkein väline tässä on opettaa lapselle yhteiskunnan kieli. Jos maahanmuuttajiin ylipäänsä halutaan kohdistaa enemmän resursseja kuin kantasuomalaisiin, on nämä resurssit käytettävä nimenomaan tavoilla, jotka edistävät maahanmuuttajien sulautumista yhteiskuntaan. Se on sekä yhteiskunnan että maahanmuuttajalasten itsensä etu.
Tämä koskee myös lasten vanhempia. Maahanmuuttajavanhempia on rohkaistava ellei suorastaan pakotettava opiskelemaan suomea siinä missä lapsiaankin. Tilanne, jossa lapset joutuvat tulkeiksi omille vanhemmilleen, on kaikin puolin ikävä. Uudessa maassa on paljon uusia asioita, mutta kielen opiskelun on oltava ensimmäisten joukossa.
© Oula Lintula 2007–2013, paitsi yhteiskannanotot. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.