23.9.2008
Olen kuullut usein esitettävän kysymyksen: kumpaan rahaa pitäisi käyttää mieluummin, vanhustenhoitoon vai liikenteen kehittämiseen? Pohdin tässä tilityksessä tuollaista kysymystä.
Ei sinänsä ole uutta, että sopivasti asetellulla kysymyksellä saataisiin vastaajasta irti haluttu vastaus. Tässä asetetaan rinnakkain kaksi asiaa, joilla ei ole toistensa kanssa mitään yhteistä ja jotka sitä paitsi pyörivät aivan eri kategorioissa.
Voisin itse heittää vastakysymyksen: kumpaan rahaa pitäisi käyttää mieluummin, vanhustenhoitoon vai liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden hoitoon? Vastauksen pohtimista helpottamaan voin vielä lisätä, että liikenneonnettomuudet ovat vältettävissä, vanheneminen ei.
Jos vielä haluan saada irti itselleni mieluisen vastauksen miltei kenestä tahansa, kysyn vielä näin: kumpaan rahaa pitäisi käyttää mieluummin, vanhustenhoitoon vai autojen seisottamiseen Kekkosentiellä?
Sijoitus liikenteen kehittämiseen on investointi. Investoinnin tarkoituksena on, että se ajan myötä tuottaa tai säästää rahaa enemmän kuin kuluttaa. Vanhustenhoito ei selvästikään näin tee, eikä sen ole tarkoituskaan. Vanhustenhoito on arvoperusteinen valinta. Arvoihin liittyy kysymys siitä, mitä olemme velkaa sukupolville, jotka ovat maamme kehittäneet sellaiseksi kuin se nyt on.
Arvoperusteisten kysymysten ratkaiseminen maksaa, ja jostain sen rahan on tultava. Sitä varten on menneisyydessä tehty investointeja, jotka rahaa nyt tuottavat. Oma vastaukseni alussa esitettyyn kysymykseen siis on: rahaa on käytettävä molempiin, eivätkä nämä ole edes keskenään ristiriidassa. Vanhustenhoitoon käytetty raha tulee nyt ja tulevaisuudessakin erilaisten investointien tuotosta. Näitä on monia, osa huomattavia ja osa huomaamattomia. Pienentyneissä ruuhkissa ja tapahtumatta jääneissä onnettomuuksissa säästetyt rahat ovat niitä huomaamattomia, mutta silti tärkeitä.
© Oula Lintula 2007–2013, paitsi yhteiskannanotot. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.