28.9.2008
Suomessa on nyt jonkin aikaa ollut käytössä perustuslakia ja sananvapautta halventava laki, tarkkaan ottaen Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista 1.12.2006/1068. Lain avulla on tähän mennessä heitetty lapsipornoherja muun muassa edesmenneen thaimaalaisen prinsessan, japanilaisen soitinkaupan ja suomalaisen mielipidekirjoittajan Matti Nikin päälle. Viimemainitun sensurointi ja herjaaminen valtion toimesta jatkuu tälläkin hetkellä.
Erityisen vastenmielistä on, että sensuurilaki käyttää keppihevosenaan hyväksikäytettyjä lapsia, vaikka ei mitenkään heitä auta. Sen sijaan, että varsinainen lapsiporno kitkettäisiin netistä pois, käyttää keskusrikospoliisi veronmaksajien rahoja järjestelmään, joka neuvoo pedofiileille, mistä haluttua materiaalia löytyy — olkoonkin, että seassa tulee välillä yllätyksinä edesmennyttä prinsessaa, soitinkauppaa ja mielipidekirjoittajaa.
Sensuurilain saavutuksiin lisättiin viikonloppuna World Wide Web Consortiumin eli lyhyesti W3C:n sensurointi. W3C on kansainvälinen taho, joka kehittää WWW:ssä käytettyjä standardeja ja on monille sivustojen tekijöille tuttu validointipalvelunsa takia. Tavallinen kulkija ei sen kanssa juuri tekemisiin joudu, eikä tarvitsekaan. Riittää tietää, että lapsi- tai minkään muunkaan pornon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Sensuroinnista kertoo Tietokone-lehti monien muiden muassa. W3C ehti olla ainakin DNA:n ja Mikkelin puhelimen sensuurilistalla.
Suurelle kansainväliselle toimijalle eivät viisimiljoonaisen maan viranomaisen toimet varmaan ehtineet aiheuttaa isoa haittaa, varsinkaan kun iso osa sen potentiaalisista käyttäjistä osaa kiertää sensuurin muutenkin. Suomen imago voikin olla asia erikseen. Tapahtunut kömmähdys heittää ruman varjon maalle, joka on pyrkinyt tulemaan tunnetuksi niin internetin kuin ihmisoikeuksienkin edelläkävijänä. Englannintaitoiset voivat vaikkapa etsiä netistä hakusanoja w3c censored käyttäen lisää tietoa.
Mutta pahemminkin voi käydä. Tapaus osoittaa, että sensurointi on mielivaltaista eikä sitä valvota kunnolla. Koska lukijoiden joukossa mitä ilmeisimmin on yrittäjiä, pyydän heitä pohtimaan ajatusleikin kautta, miten he itse asiaan suhtautuisivat: Eräänä päivänä istutte yksin kaupassanne ihmetellen, miksei asiakkaita näy. Jossain vaiheessa pistäydytte ulkona ja huomaatte, että ovenne eteen on asennettu puomi. Puomista roikkuu poliisin tiedote, joka kertoo, että kauppaanne on pääsy estetty, koska sieltä levitetään lapsipornoa. Ette tiedä, kauanko puomi ja tiedote ovat olleet paikallaan, ettekä tiedä, kuinka moni mahdollinen asiakas on tiedotteen nähnyt. Poliisi ei ole ottanut teihin yhteyttä asian johdosta.
Luultavasti otatte yhteyttä poliisiin. Voi olla, että asia korjataan. Tapahtuneen vahingon laajuutta on kuitenkin mahdotonta arvioida. Kuvitelkaa itseänne vielä selittämässä asiakkaillenne, sikäli kuin sellaisia vielä tulee: "En ole koskaan levittänyt lapsipornoa, en tiedä, miksi minulle kävi näin." Tai sitten asiaa ei korjata. Nikin kohdalla ei ole vieläkään korjattu.
Vertailun vuoksi: jos ajaa ylinopeutta valvontakameran ohi, tulee postissa automaattisesti lähetetty sakko. Sakon saajalla on kuitenkin mahdollisuus ilmoittaa, ettei ole ajanut ylinopeutta; esimerkiksi ei ole ajanut ylipäänsä kyseisessä paikassa kyseiseen aikaan, tai kamera on mitannut väärin. Tällöin asiasta seuraa rikostutkimus, tarvittaessa oikeudenkäynti. Prosessin loppuun asti syytettyä kohdellaan syyttömänä eikä sakkoa peritä, ellei syytetty osoittaudu oikeudessa syylliseksi.
Tällaista oikeusprosessia ei lapsipornoherjan kohteeksi joutuneella ole. Asian tutkiminen ja "tuomion" julistaminen ovat yksittäisen poliisihenkilön mielivallan takana, eikä edes tämän poliisihenkilön nimi ole tiedossa. Tilanne on oikeusvaltion kannalta irvokas.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.