14.1.2009
Perussuomalaisten Timo Soinin eurovaaleihin liittyvästä ilmoituksesta tuli melkoinen poru. Kysehän on siitä, että Soini ei aio ottaa europarlamentaarikon paikkaa vastaan, vaikka sellaisen vaaleissa saisikin.
Porusta kerrottiin muiden muassa Uudessa Suomessa. Äänessä olivat Ville Itälä, Riitta Myller ja Esko Seppänen. Itälä vaati moista kikkailua suorastaan lailla kiellettäväksi. Myller peräänkuulutti vähintään yhtä käsittämättömästi lehdistöä estämään Soinin toimia.
Porun mittasuhteet tuntuvat käsittämättömiltä. Oma näkemykseni on selvä: en kannata tällaista kikkailua, enkä kannattaisi vaikka olisikin puoluekannaltani perussuomalainen. Toisaalta, jos Sauli Niinistö Itälän pelottelujen mukaisesti kikkailisi tällä tavalla, en varmasti kannattaisi häntäkään. Tällaisen kannatuksen puutteen osoitan vaaleissa äänestämällä jotakuta muuta. Oletan, että niin myös Itälä, Myller ja Seppänen tekevät. Demokratian kannalta ajateltuna en näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi tehdä asialle mitään enempää.
Tulee mieleen pari syytä, miksi joku haluaisi äänestää Soinia tällaisesta ilmoituksesta huolimatta. Toinen syy on protesti Euroopan unionia vastaan yleisesti. Toinen syy on halu osoittaa kannatusta perussuomalaisille, mutta olla osoittamatta tukea kellekään henkilölle erityisesti; Soinille annettu ääni jättää sattuman — käytännössä muiden perussuomalaisten äänestäjien — varaan kysymyksen siitä, ketä ääni loppujen lopuksi käytännössä hyödyttää.
Kolmas Soinia äänestävä ryhmä ovat tietysti ihmiset, jotka kannattavat Soinia henkilönä mutta joilta sattumalta on tämä koko ilmoitus mennyt ohi.
Äänestyskopissa ei perusteluja kysytä. Kaikki mainitut syyt, ja tuntematon määrä muitakin syitä, ovat täysin legitiimejä perusteluja äänestää Soinia. Jos niillä äänillä perussuomalaiset saavat paikkoja, niin se on demokraattisen järjestelmän tahto. Demokratiaan sisältyy myös oikeus äänestää sellaisista syistä, joita muut eivät ymmärrä tai jotka olisivat muiden mielestä suorastaan vastenmielisiä. Kimmo Sasin kommentti toi onneksi asiaan mukaan laillista näkökulmaa.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.