Huolehtivatko vihreät sähköyhtiöiden rahoista?

Vihreiden puoluevaltuuskunta on ottanut voimakkaasti kantaa ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Yllättävä on tällä kertaa perustelu.

"Uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei kuitenkaan ole järkevää näin epävarmassa tiianteessa", Oras Tynkkynen sanoo, viitaten ilmeisesti taantumaan ja energiansäästötoimiin.

Tämä herättää kysymyksen siitä, millä perusteella voimaloita ylipäänsä rakennetaan. Toisin kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa, sähkömarkkinoita pyörittävät yritykset. Yrityksillä ei ole mitään erityisiä sähkön tuotantotavoista sinänsä johtuvia poliittisia intohimoja; ne tavoittelevat voittoa, ja voitot mitataan euroissa. Paras arvaukseni on, että euroilla Tynkkynenkin lausunnossaan mittaa järkevyyttä.

Jos sähköyhtiöillä on tiedossa samat asiat taantumasta ja energiansäästöstä kuin Tynkkyselläkin, ja ne elävät samanlaisten luonnon ja talouden lakien alla kuin Tynkkynenkin, päätyvät ne kaiken logiikan mukaan samaan johtopäätökseen kuin Tynkkynenkin. Jos tuo johtopäätös on se, että voimaloita ei ole järkevää rakentaa, eivät voittoa tavoittelevat sähköyhtiöt niitä silloin rakenna. Ei, vaikka hallitus ja eduskunta kuinka päättäisivät toisin. Toisin sanoen: mikäli Tynkkynen on oikeassa, ei hänen tarvitse tuhlata puolueensa, hallituksen eikä eduskunnan energiaa tästä asiasta huolehtimiseen; ongelma niin sanotusti ratkaisee itse itsensä hänen mielikseen.

Ydinvoiman sijaan vihreät toivovat mittavia panostuksia uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoimaan. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita, jonka voisi rinnastaa seuraavanlaiseen ajatukseen: "Sen sijaan, että leipuri ostaa uunin, hän voisi panostaa uunin hinnan verran uusiutuvaan energiaan." Rinnastus on yksinkertainen: sähköyhtiön ja leipomon olemassaolon tarkoitus ei ole tehdä panostuksia valtiovallan määräämään asiaan; niiden tarkoitus on tehdä sähköä ja leipää, ja siinä sivussa omistajilleen rahaa. Tätä varten ne tarvitsevat kannattaviksi tunnettuja voimaloita ja uuneja, eivät panostuksia asioihin, joiden kannattavuudesta eivät tiedä.

Valtiovalta toisaalta voi tehdä panostuksia uusiutuvien energiamuotojen tutkimiseen, ja näin se voi tehdä täysin riippumatta siitä, käyttääkö joku muu rahaa ydinvoimaloihin (tai uuneihin) vai ei. Periaatteessa valtiovalta voi tietysti tehdä panostuksia myös kannattamattomaksi tiedetyn energiantuotannon tukemiseen, mutta tämä ei ole pitemmän päälle toivottava ratkaisu. Mikäli jokin energiantuotantotapa on kannattava, sähköyhtiöt ottavat sen kyllä käyttöön käskemättäkin.

On periaatteessa mahdollista, että vaikka vihreät tietävät kaiken tämän, he luulevat, että sähköyhtiöt eivät tiedä. Siksi he ottavat itselleen sankarin roolin ja tarjoavat ystävällisyyttään sähköyhtiöille — joiden toimintaa sinänsä vastustavat — ilmaisia finanssineuvoja.

Vielä todennäköisempänä kuitenkin pidän sitä, että vaikka vihreät tietävät sähköyhtiöiden tietävän voimaloiden kannattavuudesta vähintään sen verran kuin he itsekin tietävät (luultavasti enemmän), he uskovat, että heidän äänestäjänsä eivät tiedä. Jos näin on, he ovat luultavasti oikeassa.