Ehdotus kollektiivisesta vaalikampanjasta

27.9.2009

Vaalirahoitukseen liittyvää keskustelua käydään parhaillaan monella eri tasolla. Toiset haluavat poliitikoille maksettavalle tuelle avoimmuutta, toiset haluavat kieltää tukemisen kaikilta. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole osallistua kyseiseen keskusteluun.

Kuten eräs Vasemmistoliiton aktiivi IRC:ssä aivan oikein huomautti, vaalirahoituksen rajoittaminen ei ratkaise kaikkia asiaan liittyviä ongelmia: menestyksekäs kampanjointi on useimmiten edelleen kallista, ja läpipääsemiseen voidaan tarvita kymmenien tuhansien eurojen panostus. Tosiasia on myös se, että toisilla on omaa rahaa panostettavaksi asti enemmän kuin toisilla.

Toinen tosiseikka on myös se, että tietyt mielipiteet ovat niin sanotusti mediaseksikkäämpiä kuin toiset. Vaikka jokin mielipide onkin yksittäisen rahoittajan mieleen, voi rahoittaja silti katsoa, että julkituotuna mielipiteellä on hänen kannaltaan negatiivinen pr-arvo. Vaalirahoituksen ollessa salaista tämä ei ole ongelma, mutta julkisuuden myötä tämäkin asia muuttuu.

Vaalirahoitukseen liittyvän lainsäädännön muuttaminen saattaa siis käytännössä johtaa siihen, että rikkaiden ehdokkaiden mahdollisuuksia nimenomaan parannetaan entisestään köyhien ehdokkaiden kustannuksella. Tämä ei käsittääkseni ole tarkoitus.

Mainitun epäsuhdan kompensoimiseksi teen vaalikampanjointiin liittyvän ehdotuksen. Valtio voi tarjota jokaiselle ehdokkaalle internetistä ilmaista mainostilaa, vaikkapa osoitteesta www.etunimisukunimi.vaalit.fi. Koska kaikki ehdokkaat eivät ole it-alan asiantuntijoita, tarjottaisiin ehdokkaalle sivujen yhteyteen ilmaiseksi valmis pohja, johon tarvitsisi vain kirjoitella omia poliittisia mielipiteitä sopivaksi katsottavalla tavalla. Keskusvaalilautakunta lisäisi omin avuin sivun alkuun ehdokkaan äänestysnumeron, nimen, kotipaikan, ammatin ja puolueen. Puolueen nimen lisäksi sivuille voitaisiin lisätä puolueen vakiokokoinen logo, jonka puolue itse olisi keskusvaalilautakunnalle toimittanut. Ehdokkaat voisivat itse lisätä sivuille oman kuvansa, mutta yhtä hyvin puolueetkin voisivat tehdä sen kaikille ehdokkailleen kootusti.

Tietenkään ehdokkaiden ei olisi mikään pakko tätä mahdollisuutta käyttää. Olisi kuitenkin turha sanoa, että sen käyttäminen olisi rahasta, tietotekniikkataidoista tai edes tietokoneen omistuksesta kiinni. Kuten jo alussa todettiin, olisi sivutila ehdokkaille ilmaista. Jokaisesta kunnasta löytyy julkisia paikkoja, joista internettiin pääsee. Palvelun ylläpitäjä (todennäköisesti oikeusministeriö) voisi myös tarjota ehdokkaille kohtuullisessa määrin teknistä tukea. Puolueidenkin intresseissä on varmasti tukea omia ehdokkaitaan sen verran, että näyttävät, miten tietokoneella täytetään yksinkertainen web-lomake.

Mikään ei tietenkään estäisi tietoteknisesti edistyneempiä ehdokkaita tekemästä tai omilla rahoillaan teettämästä omia sivujaan jonnekin muualle kuin valtion tarjoamalle pohjalle. Hekin voisivat silti käyttää valtion tarjoamaa pohjaa ja lisätä siihen pelkän linkin omille sivuilleen. Ei tämä olisi millään tavalla heikennystä nykytilanteeseen, jossa osaavat tai maksukykyiset ja -haluiset ehdokkaat tekevät omat sivunsa joka tapauksessa, ja muut saavat tyytyä oikeusministeriön sivuilla olevaan yhden rivin pituiseen mainintaan, josta ilmenevät oma nimi, kunta, puolue, ammatti ja äänestysnumero.

Aamulehden blogisteillekin tuttu it-asiantuntija Kyuu Eturautti arvioi, että tällaisen palvelun käyttöönotto maksaisi valtiolle fiksusti tehtynä enimmillään 10 000 € kerralla ja käyttö sen jälkeen 1 000 € kuukaudessa; käyttö tietysti käytännössä rajoittuisi lähinnä vaaleja edeltäviin pariin kuukauteen. Demokratian edistämisestä tämä on vaaleihin yleisestikin kuluvien summien rinnalla halpa hinta.

Suurin hyötyjä olisi äänestäjä. Kaikista ehdokkaista olisi tiedot saatavissa kootusti yhdestä paikasta, ja tähän paikkaan netissä muutenkin liikkuva äänestäjä myös löytäisi vähällä vaivalla. Tässä paikassa ehdokkaat myös asetettaisiin samalle lähtöviivalle vaalibudjetista ja budjetin taustatahoista riippumatta.

© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.