9.2.2010
Katson aiheelliseksi täsmentää hieman edellisessä tilityksessäni antamaani vaalilupausta.
Pidän toimivan yhteiskunnan välttämättömänä ehtona demokratiaa ja sen osana toimivaa sananvapautta. Olen seurannut sen kehitystä viime aikoina ja pidän suuntaa pahana. Uskoni siihen, että tämänhetkinen eduskunta asiaa korjaisi, on heikko; siksi toivoni on seuraavassa.
Sananvapauden on katettava myös sellaiset tiedot, jotka saattavat järkyttää tai loukata väestöä tai jotain sen osaa. Sananvapaudella, joka kattaa vapauden sanoa vain sellaisia asioita, joihin kaikki muutenkin suhtautuvat suopeasti, ei ole mitään virkaa. Ei voida hyväksyä rasismin ja lapsipornon kaltaisia "kortteja", joita käyttämällä voidaan vaieta kuoliaaksi mikä tahansa poliittista päätöksentekoa kriittisesti sivuava keskustelu "korttien" todenperäisyydestä riippumatta.
On politiikassa muitakin tärkeitä asioita kuin demokratia ja sananvapaus, mutta demokratia ja sananvapaus ovat ne välineet, joilla niitä muita asioita ajetaan. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa painotan vahvasti tätä. Haluan, että myös ehdokkaani — niin itse vaaleissa kuin niitä edeltävässä ehdokasasetteluun liittyvässä Pirkanmaan Kokoomuksen jäsenäänestyksessä — niin tekee.
Rikoslain 11. luvun 10. §:n mukaan "joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi".
Tämä pykälä sotkee keskenään selvän ja vakavan teon (uhkaus) ja kaksi epäselvää käsitettä (panettelu ja solvaus). Pykälä mahdollistaa olemassaolollaan monien ihmisten tuomitsemisen eri kansanryhmiä koskevan aiheellisenkin kritiikin esittämisestä. Oikeusministeriön työryhmän esitys, jossa halutaan muun muassa kieltää myös vääränlaiseen materiaaliin linkittämisen, tekee tilanteesta sananvapauden kannalta entistä pöyristyttävämmän.
Kansanryhmien uhkaaminen voi olla ongelma, mutta panettelu ja solvaus eivät ole. Nykyinen laki ei kumpaakaan tekoa edes määrittele. Räikeimmillään laki voi mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot henkilöille, jotka esittävät mitä tahansa kansanryhmiin, maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen liittyvää kritiikkiä.
Maahanmuuttopolitiikka on nimensä mukaisesti osa politiikkaa, ja siksi siitä on voitava käydä poliittista, kriittistäkin keskustelua kenenkään estämättä.
Rikoslain 17. luvun 10. §:n mukaan "joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä -- on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi".
Uskonnonvapautta tunnustavalle yhteiskunnalle on omituista, että yksittäinen uskonnollinen hahmo korotetaan muiden yläpuolelle. Maallisessa yhteiskunnassa uskontokuntien sääntöjä ei pidä ulottaa muihin kuin uskontokunnan jäseniin, eikä heihinkään maallisen lain yli. Uskontokunnan ei kuulu myöskään olettaa muiden pitävän samoja asioita pyhinä.
Jumala ei muutenkaan tarvitse lain suojaa. Jos hän on olemassa, hän voi itse rangaista pilkkaajaansa sopivaksi katsomallaan tavalla; jos hän ei ole olemassa, ei pilkalla ole mitään merkitystä. Tämän lainkohdan kautta lainsäätäjä on korottanut itsensä Jumalan yläpuolelle, mikä on pöyristyttävää, katsottiinpa sitä sitten uskonnollisesta tai uskonnottomasta näkökulmasta.
Mitä tulee maallisiin ihmisiin, on heitä voitava arvostella heidän teoistaan riippumatta siitä, pitääkö joku uskontokunta heitä pyhinä. Stalinin ja Hitlerin tekoja on voitava halveksia, vaikka tulevaisuuden kommunistit ja natsit perustaisivatkin uskontoja heidän ympärilleen. Sama pätee muihinkin historian henkilöihin. Heistä on saatava tehdä jopa pilaa, kuten Tanskassa tehtiinkin. Uskonnollisen fanatismin edessä ei pidä alistua.
Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista eli niin sanottu sensuurilaki luo järjestelmän, jossa poliisilla on oikeus luokitella lapsipornoksi mikä tahansa internetsivu ilman tuomioistuimen päätöstä ja valitusmahdollisuutta. Samalla sivun tekijä voidaan leimata lapsipornon levittäjäksi. Näin on tehty esimerkiksi sivulle, joka kritisoi poliisin toimia tähän nimenomaiseen lakiin liittyen. Operaattorista riippuen tällaisella sivulla käyvälle henkilölle näytetään vain poliisin lakiin viittaava, äärimmäisen loukkaava tiedote.
Lapsiporno sinänsä on ongelma. Sensuuri ei kuitenkaan puutu siihen millään tavalla, ei poista kyseistä materiaalia mihinkään, eikä estä yhdenkään lapsen tosiasiallista seksuaalista hyväksikäyttöä. Päin vastoin, se siirtää ongelman pois tavallisen netinkäyttäjän näkyvistä samalla, kun se nimenomaisesti opastaa pedofiileja lapsipornon luo Suomen veronmaksajien rahoilla — ainakin siltä osin, kuin poliisin luokitukset pitävät paikkansa. Tämä on, jos mahdollista, ehkä vielä kuvottavampaa kuin lain varjolla harjoitettava kriittisen keskustelun vaientaminen.
Lupaan äänestää eduskuntavaaleissa 2011 ja niihin liittyvässä Pirkanmaan Kokoomuksen jäsenäänestyksessä henkilöä, joka lupaa valituksi tultuaan
mikäli tällainen henkilö on ehdokkaana.
Mikäli sopivia ehdokkaita löytyy useita, annan painoarvoa myös muille yhteneville poliittisille tavoitteille, joita ovat esimerkiksi
Kaikkea ei ehkä voi saada.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.