9.3.2010
Muun muassa Uuden Suomen pikku-uutinen kertoo, miten Helsingin kaupunki harjoittaa työhönotossa käytäntöä, jota se itse kutsuu nimellä positiivinen erityiskohtelu. Tämä erityiskohtelu tarkoittaa käytännössä sitä, että työnhakijoita voidaan valikoida näiden syntyperän perusteella.
Erityiskohtelua harjoitettiin Etelä-Afrikan tasavallassa jokunen vuosikymmen sitten. Tällöin suosittiin maassa asuvaa eurooppalaisperäistä vähemmistöä valtaväestön kustannuksella; ilman tätä suosimista vähemmistö ei ehkä olisi saavuttanut Etelä-Afrikassa kaikkia niitä etuja, jotka se saavutti. Käytännön oikeutuksesta ei nykypäivän valtavirtakeskustelussa vallitse isoja erimielisyyksiä.
Toiminnalle, jossa ihmisyksilöitä syrjitään näiden (oletetun tai todellisen) rodun perusteella, on ihan tunnettu nimityskin: rasismi. Koska monet biologitkin pitävät rodun käsitettä ihmisyksilöihin viitattaessa nykyään vanhentuneena, voitaneen käsite yleistää tarkoittamaan myös mm. henkilön syntyperää, tai vaikkapa synnyinmaata. Tässä Helsinki asettaa ihmiset synnyinmaidensa perusteella eriarvoiseen asemaan. Varsinaisen syrjinnän lisäksi tähän sisältyy se epäsuora ilmoitus suosituille henkilöille (ja muillekin), että vaikka he eivät saisi työpaikkaa taitojensa perusteella, he voivat saada sen etnisyytensä perusteella. Työpaikan saaja voi ymmärtää asian näinkin: et ehkä ole hyvä työntekijä, mutta sovit antamaan poliittisia pisteitä, ja siksi sinut palkataan.
Rasismi yleisesti on vastenmielistä. Erityisen vastenmielistä se on silloin, kun sitä harjoittavat julkisyhteisöt jäsentensä maksamien verorahojen turvin. Toivon helsinkiläisten siinä missä muidenkin miettivän tätäkin asiaa tarkkaan äänestyspäätöksiä tehdessään.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.