16.3.2010
Helsingin Sanomien teettämä gallup maahanmuutosta tarjoaa kasvualustaa toimittajien pohdiskelulle maahanmuutosta. Toisin kuin gallupit yleensä, yleisön mielipiteistä se ei kerro mitään. Lyhyesti sanottuna maailman suurin suomenkielinen sanomalehti on kipannut epämääräisen kasan rahaa tyhjään: samat pohdiskelut toimittajat olisivat saaneet aikaan ilman apuakin. Onneksi kyse ei ole minun rahoistani.
Uutinen sinällään ei kerro, mitä yleisöltä on kysytty, mutta HS:n Päivän kysymyspä kertoo. Kysymys kuuluu: "Pitäisikö Suomeen ottaa lisää maahanmuuttajia?". Gallupissa lähes 60 %:lla vastaus oli ei. Päivän kysymyksessä on tätä kirjoittaessani 75 %:lla vastauksena ei.
HS:n kannalta on yhdentekevää, mikä on gallupin vastaus. HS voi gallupin perusteella kirjoittaa "kauhistuneen" jutun siitä, miten suomalaiset ovat maahanmuuttajia kohtaan nuivia, tai "ilahtuneen" jutun siitä, miten suomalaiset ovat maahanmuuttajia kohtaan vieraanvaraisia. Kumpikin juttu sopii lehdelle. Kumpikin kerää mielenkiintoa ja myy.
Kysymys on niin epämääräisen kehno, että käsittelen sitä sana kerrallaan.
Pitää-verbi viittaa pakkoon. Kysymys voidaan tulkita siten, että joko on tai ei ole olemassa jokin universaali pakko, jossa Suomeen on otettava lisää maahanmuuttajia. Pakko voi johtua fysiikan laeista tai jostain universaalista, perustavanlaatuisesta ilmentymästä, jota ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Mikäli kysymys tulkitaan näin, vastaus on tietysti ei. Rehellisesti sanoen en usko, että tutkijat ajattelivat asiaa näin. Sikäli kuin ei tiedetä, mitä on kysytty, on kuitenkin hyvin mahdollista, että vastaajat ajattelivat asiaa näin — jos eivät fysiikan lakien, niin ehkä mahdollisen kansainvälisen painostuksen kautta. Tällöin ei oikeastaan kysytty vastaajien mielipiteitä, vaan vastaajien näkemystä siitä, mikä on kansainvälisen yhteisön mielipide.
Pitää-verbiä on pehmennetty käyttämällä konditionaalia, mutta loogisesti tarkasteltuna se ei itse asiaa muuta. Kieliopissa sana konditionaali tulee indoeurooppalaisten kielten sanasta kondition, condition tm., joka tarkoittaa ehtoa. Konditionaalikysymykset toimivat usein muodossa "jos ehto x toteutuisi, niin pitäisikö tehdä asia y". Tässä tapauksessa mitään ehtoa ei anneta. Jos vastaus on kyllä, vastaajan mielestä lisää maahanmuuttajia on ehdottomasti otettava. Myös siinä tapauksessa, ettei halukkaita maahanmuuttajia edes ole.
Voi olla, että monet vastaajat tulkitsivat kysymyksen — ehkä tutkijoiden itsensä tavoin — muodossa "olisiko hyvä, jos Suomeen otettaisiin ainakin kaksi maahanmuuttajaa" tai "olisiko Suomelle jotain hyötyä siitä, että otettaisiin ainakin kaksi maahanmuuttajaa". Kuinka suuri osa vastaajista ajatteli näin, on mahdoton tietää.
Tästä sanasta ei liene epäselvyyksiä.
Tämä sana viittaa maahanmuuttajiin tahdottomina objekteina. Siis sellaisina, joita vain otetaan. Mielekkäämpänä olisin pitänyt sanaa "päästää".
Tämä voidaan ymmärtää muodossa "enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on" tai "enemmän kuin Suomeen tällä hetkellä otetaan (tai päästetään)". Matemaattisin termein, ei ole aivan selvää, puhutaanko tässä suureesta vai sen derivaatasta. Vastausvaihtoehtoina ovat vain kyllä ja ei, ja monilla vastaajilla tämän seikka aiheuttaa muutoksen, joka on niin merkittävä, että se tekee eron näiden vaihtoehtojen välillä.
Tässä niputetaan yhteen kaikenlaiset maahanmuuttajat, jotka ovat hyvin heterogeeninen joukko, huomattavasti heterogeenisempi kuin suomalaiset alunperinkään. Tämän ilmeisenä seurauksena on, että erilaisilla maahanmuuttajilla on hyvin paljon enemmän yhteisiä intressejä erilaisten suomalaisten kuin toisten maahanmuuttajien kanssa. Joukossa on työttömiä, työntekijöitä ja yrittäjiä. Joukossa on ihmisoikeusrikosten uhreja ja ihmisoikeusrikollisia. Joukossa on hädänalaisia ihmisiä ja huijareita. Joukossa on Schengen-kansalaisia ja muita. Kun maahanmuuttajia ei kysymyksessä tämän paremmin eritellä, voi vastaaja vastata sen mukaan mitä ryhmää sattuu ajattelemaan. Joku voi tietoisesti valita näistä parhaan ja joku huonoimman vaihtoehdon. Tämäkään ei tuloksista ilmene.
Maahanmuuttajien lukumäärästä ei kysymyksessä puhuta mitään. Monikon tulkitsen tarkoittavan samaa kuin "ainakin kaksi". Se voi tietysti tarkoittaa myös satoja, tuhansia tai vaikka 1,8 miljoonaa.
Maahanmuuttopoliittista keskustelua eivät edistä "kyselytutkimukset", joiden sanoista 80 % sisältää tulkinnanvaraisuuksia. Fiksumpaa olisi kysyä vaikkapa seuraavia:
Tällaiset kysymykset tarjoavat huomattavasti parempaa tietoa ihmisten asenteista yleisesti. Mediaseksikkyys voi toki kärsiä, ja lisäksi lukijan pitää vaivautua erottelemaan toisistaan useita vastauksia. Tietysti epämääräisiäkin kyselyjä voi tehdä, mutta voisi silloin edes tehdä sen epämääräisyyden reilusti selväksi.
Ehkei se olisi mediaseksikästä.
© Oula Lintula 2007–2010. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.