Pettymys, päätös, muutos

Minkään puolueen menestys ei saa olla itsetarkoitus. Puolueiden tehtävä on olla välineitä, joilla edistetään valtion etua. Valtion etu puolestaan on sama kuin sen kansalaisten etu. Nämä olkoot lähtökohdat.

Liityin Kansalliseen Kokoomukseen vuonna 1997 ollessani 18-vuotias. Jos Suomen tilanne ja puoluekenttä olisivat nyt samanlaiset kuin tuolloin, valintani olisi mitä luultavimmin nytkin Kansallinen Kokoomus.

Vuoden 1997 jälkeen olen kokenut Kansallisessa Kokoomuksessa monia myönteisiä elämyksiä. Joukkoon on mahtunut myös pettymyksiä. Viime aikoina pettymykset ovat alkaneet olla ratkaisevassa määrin esillä. Mieltäni painaa Suomea vaivaava demokratiavaje ja sen osana parhaillaan tapahtuva sananvapauden alasajo, josta olen jo muutamankin kerran monessakin paikassa kirjoittanut.

Olen perinteisesti suhtautunut Kansalliseen Kokoomukseen yksilöä arvostavana puolueena. Sellaisena olisin toivonut sen olevan myös osa demokratiaan ja sananvapauteen liittyvien ongelmien ratkaisua. Tässä toiveessa olen joutunut pettymään. Muutamassa mielessä Kansallinen Kokoomus on suorastaan osa ongelmaa; näin on esimerkiksi niin kutsuttujen sensuurilain ja Lex Nokian kohdalla.

Kyse on tietysti yksittäisistä henkilöistä. Uskon, että suuri osa puolueväestä ei yksinkertaisesti ota näitä ongelmia vakavasti. Esitin Jyväskylän puoluekokouksessa varapuheenjohtajatentissä kysymyksen ehdokkaiden asennoitumisesta sananvapauden ongelmiin, mutta ajanpuutteen vuoksi tämä kysymys jäi käsittelemättä, kuten moni muukin sinänsä tärkeä kysymys.

Esitin myös Pirkanmaan piirin eduskuntavaalien ehdokasasetteluun liittyvässä jäsenäänestyksessä ehdokkaille kysymyksiä muutamasta keskeisimmästä ongelmasta sananvapauteen liittyen. Olin erityisen pettynyt tämän kyselyn vastuksiin, varsinkin niiden vähäiseen määrään. Vaikka kaksi ehdokasta vastasikin kaikkiin kysymyksiin toivomallani tavalla — mistä kiitos ja kunnia heille — ei kumpikaan heistä menestynyt jäsenäänestyksessä.

Suuri pettymys oli myös piirikokouksen päätös kävellä piirihallituksen esityksestä jäsendemokratian yli ja nostaa ehdokaslistalle kaksi henkilöä kokonaan jäsenäänestyksen ohi. En ota tässä kantaa näiden henkilöiden mielipiteisiin sinänsä, vaan vain prosessille, jossa puolueen jäsenistön kanta ohitettiin. Olisin halunnut olla paikalla tässä piirikokouksessa, mutta olen töissä Pirkanmaan ulkopuolella, kokous oli arki-iltana ja autoni hajosi juuri kriittiseen aikaan. Oma lukunsa on tietysti vielä se, että suurin osa muista piireistä ei mitään jäsenäänestystä edes järjestä.

Lopputulos on se, että pirkanmaalaisena äänestäjänä ja sananvapausaktivistina en voi hyvällä omallatunnolla äänestää Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaita.

Olen pettynyt myös siihen, miten kansallismielisyys on jäänyt Kansallisessa Kokoomuksessa unohduksiin. Puoluekokouksessa oli kyllä isänmaalliset avajaisjuhlallisuudet, mutta nekin tuntuvat enemmän pakkopullalta, jota roikotetaan mukana perinteiden vuoksi. Puolueen virallisesta nimestäkin on ensimmäinen sana jäänyt taka-alalle, ja koko kokouksen aikana kuulin koko nimen mainittavan ehkä kolme kertaa. Puhettakaan ei ollut siitä, mikä on Suomen valtion tärkein tehtävä — suomalaisten edunvalvonta. Mikään muu valtio sitä ei omana tehtävänään hoida.

Olen pettynyt siihen, miten vähän kriittiset äänet kentällä, puhumattakaan äänestäjäkunnasta, realisoituvat puolueen johdossa. Kataisen valinta oli jo etukäteen kiistaton fakta, mikä näkyi kokouksen aikataulussa; puheenjohtajavaalille ei ollut varattu minkäänlaista paikkaa kokousohjelmassa. Varapuheenjohtajavaali ja puoluevaltuuston puheenjohtajan vaali sentään käytiin ja niissä käsiteltiinkin muutamia asiakysymyksiä, mutta puolueen linjaa kritisoivia henkilöitä ei niissäkään näkynyt.

Tästä hiljaisuudesta olen tietysti omalta osaltani vastuussa. Tätä vastuuta kannan tässä ja nyt. Ilmoitan tänä päivänä eroavani Kansallisesta Kokoomuksesta.

Poliittinen toimintani jatkuu Muutos 2011:n rivissä. Muutos 2011 on parhaillaan rekisteröitävänä oleva puolue, jonka puolueohjelman tärkeimpien asioiden joukossa ovat sananvapaus, demokratia ja Suomen kansalaisten etu. Näitä asioita haluan itsekin eduskuntavaaleissa ajettavan. Olen vaaleissa Muutos 2011:n käytettävissä.

En ole koskaan vannonut uskollisuutta Kansalliselle Kokoomukselle. En vanno uskollisuutta Muutos 2011:llekään. Jos jonain päivänä katson, että se toimii kannattamiani periaatteita vastaan, teen omat ratkaisuni kuten nytkin.