Vihasta, rikoksista ja ihmisoikeuksista

Olen päätynyt ajattelemaan, että pahoinpitelyä ei pidetä yhteiskunnassamme kovin vakavana. Tuomiot ovat usein ehdollisia ja rangaistusasteikon yläpäätä käytetään harvoin, jos koskaan. Esimerkiksi törkeästä pahoinpitelystä voidaan tuomita kymmenen vuotta vankeutta, mutta en osaa kuvitella, miten muusiksi ihminen pitää hakata (kuitenkin siten ettei teko lipsahda murhan puolelle), jotta viidenkin vuoden tuomion voisi saada.

Ehkä Helsinki Prideen kohdistuneeseen hyökkäykseen halutaan yhdistää kaikenlaisia viharikoselementtejä siksi, että puhe tavallisesta pahoinpitelystä (tai siis useista pahoinpitelyistä) tuntuisi tässä ilmapiirissä teon vähättelyltä. Jotta teko saataisiin tuomittua tarpeeksi tiukasti, on saatava vielä liitettyä perään huomautus tekijöiden vihasta. Pidän tätä tilannetta nurinkurisena.

Viha on inhimillinen tunne. Monet ihmiset tuntevat vihaa monia asioita kohtaan. Inhimillisten tunteiden demonisointi ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan.

Valtaosa kansasta eroaa kuitenkin näistä Prideen hyökänneistä ääliöistä siinä, että vihan ei anneta konkretisoitua todellisiksi väkivallanteoiksi. Vaikka ihminen tuntisi vihaa, hänen myös kuuluu ymmärtää — ja yleensä ymmärtääkin — että pahoinpitely on väärin, riippumatta siitä, onko siinä motiivina viha vai ei. Tämän takia on typerää syyllistää näitä tekijöitä siitä, että he kokevat vihaa homoseksuaaleja kohtaan. Heidän teolleen on lakitekstissä sopivat rikosnimikkeet, eikä viha kuulu niihin.

Itse nimittäin pidän pahoinpitelyä jo sinällään vakavana asiana, loukkauksena ulkopuolisen henkilön ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta vastaan. Jo yhdestä teosta voitaisiin tuomita kaksi vuotta ehdotonta vankeutta, ja tässä tekoja on siis useita. Lisäksi yrityskin on rangaistava ja yrityksen kohteita löytyy Pridestä äkkiä moninkertainen määrä. Sananvapausaktivistina on sitten lisättävä, että heti henkilön fyysiseen koskemattomuuteen käyvien tekojen jälkeen vakavuudessa tulevat sananvapauden loukkaukset.

Pidän siis hyökkäystä typeränä, tuomittavana ja vastenmielisenä tekona.

Mielipiteeni ei siis johdu siitä, että sen kohteena olisi ollut homoseksuaaleja tai muita seksuaalivähemmistöjä (eikä näin kaikkien uhrien kohdalla edes ollut); vaan siitä, että sen kohteena oli tavallisia ihmisiä, joukossa pikkulapsiakin. Tällainen hyökkäys pitäisi tuomita yhtä ankarasti kuin mikä tahansa hyökkäys, joka kohdistuu vastaavankokoiseen ihmisjoukkoon vastaavanlaisessa tilanteessa — ei sen lievemmin eikä ankarammin.

Mielipiteeni ei johdu siitäkään, että sen tekijät olisivat kokeneet vihaa. Jos kaikkia vihaa kokevia pitäisi tuomita, emme me muita rakennuksia juuri tarvitsisi kuin vankiloita.

Seksuaalivähemmistöt eivät ansaitse mitään erikoisoikeuksia. He ansaitsevat kyllä tavalliset ihmisoikeudet. Näihin ihmisoikeuksiin kuuluu vapaus esiintyä ja ilmaista mielipiteitään julkisesti sekä vapaus ruumiilliseen loukkaamattomuuteen. Näitä vapauksia tässä loukattiin.

Ja tottakai heilläkin on oikeus myös vihaan. En moiti heitä, jos tämän teon seurauksena syntyi jossakussa vihan tunne.

Kunhan sen pitää kurissa.