24.3.2007
Ovatkohan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen ydinvoimavastaiset puheet Kuusamossa pitkäksi venähtänyttä vaalikampanjaa vai ihan aito kepulainen takinkääntö? Ei ole neljännesvuottakaan siitä, kun ajatus oli kovin päinvastainen.
Ilmeisesti Pekkarisen ongelma on se, ettei voi samaan aikaan vastustaa uraanikaivoksia ja kannattaa ydinvoimaa. Tästä hän ilmeisesti vetää sen johtopäätöksen, että sekä uraanikaivokset että ydinvoima ovat yhdessä joko hyvä tai huono asia, vähän tilanteen mukaan.
Ei tämä takinkäännös nimittäin ensimmäinen lajissaan ole; vuonna 2002, keskustan tosin ollessa oppositiossa, Pekkarinen äänesti eduskunnassa ydinvoimaa vastaan.
Itse en kykene näkemään ongelmaa siitä, että uraania louhitaan asumattomilta alueilta. En kykene näkemään ongelmaa siinäkään, jos sitä louhitaan asutuilta alueilta, mikäli louhinnan aiheuttamat haitat minimoidaan tai kompensoidaan. Voimassaolevia säädöksiä pitää tietysti noudattaa, ja annettakoon toki kunnia Pekkariselle siitä, että mm. leväperäiset Cogeman hakemukset on leväperäisinä hylätty. Ei tämän kuitenkaan pidä olla este asianmukaisten hakemusten asianmukaiselle käsittelylle.
Joka tapauksessa ministeriltä sopisi odottaa johdonmukaisuutta näinkin tärkeissä asioissa. Jos parhain päin tätä viimeistä yrittää tulkita, niin ehkä kyseessä on puolustusreaktio Pekkarisen pelätessä vihreiden tavoittelevan hänen salkkuaan. Vaikea tosin on uskoa, että vaaleissa edelleen suurimmaksi puolueeksi päätyneen keskustan riveissä tarvitsisi moiseen alentua.
© Oula Lintula 2007–2013, paitsi yhteiskannanotot. Saa levittää vapaasti muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.